Ciara

Ciaran isä Fadel 54 oli 171cm korkuinen tummanruunikko. Oli alunperin kouluratsastukseen koulutettu ori. Fadel 54 kiersi kouluratsastus kilpailuissa nuorempana, kuitenkin huonosti menestyen. Ori myytiin toiselle omistajalla puskaratsuksi. Uusi omistaja päätti kokeilla orinsa kanssa esteratsastusta, jossa ori pärjäsi yllättäen erittäin hyvin. Fadel 54 omasi loistavat hyppykyvyt ja puskaratsuna nousikin pikkuhiljaa jopa paikallisiin mestaruuskilpailuihin kilpailemaan 120cm tasolla. Pidemmälle ei ori kuitenkaan ikinä yltänyt. Paikallisessa mestaruudessa sijoittui kuitenkin kolmanneksi ja pääsi tämän johdosta kerran lehtihaastatteluun. Orin ura estehevosena nousi sijoittumisen johdosta hetkeksi, mutta paikallisista kilpailuista ei tämä kuitenkaan enää edennyt. Pienemmillä radoilla hyvin menestyen kilpaili ori aina 120cm luokkiin saakka. Lopulta 18 -vuotiaana kilpaileminen lopetettiin ja teetti omistaja orillaan kuusi varsaa myyntiin. Fadel 54 kuoli lopulta 26 -vuotiaana luonnollisesti vanhuuteen.

Ciaran emä Unspoken oli 167cm korkuinen musta. Unspoken oli täysi puskaratsu. Omistaja kilpaili tammalla satunnaisesti estekilpailuissa 100cm tasolla, mutta tunnetuksi ei tämä koskaan tullut. Unspoken asusteli pienellä 8 -hevosen yksityistallilla, ollen tallin menestynein hevonen. Jokainen tallilla käyvä rakasti tammaa. Olihan Unspoken myös erittäin kaunis ja kiltti luonteeltaan. Unspoken eli aina 28 -vuotiaaksi saakka omistajansa hoivissa rakastettuna. Unspoken sai maailmaan kaksi tamma varsaa.

Isän isä Ahlerich oli 172cm korkuinen musta. Tunnettu kouluratsu. Alunperin Saksassa syntynyt hevonen myytiin 2 -vuotiaana kilparatsastajalle Yhdysvaltoihin. Uusi omistaja eteni orin kanssa aina GB -tasolle saakka, voittaen useita suuria arvokilpailuita. Ori oli todella suosittu menestyksensä johdosta jalostuksen saralla. Tästä myytiinkin yli 200 pakastetta ympäri maailmaa. Omalle kotitallilleen sai ori yhteensä kolme varsaa. Kaksi näistä myytiin ja yksi jäi Ahlerichin kuoleman jälkeen omistajan hoiviin. Ori oli luonteeltaan kiltti, mutta vaikea käsiteltävä. Kouluratsastuksessa hyvinkin nopeasti oppiva, kyvykäs ja omasi erittäin hienot ja sulavat liikkeet. Ahlerich kuoli lopulta vanhuuteen 28 -vuotiaana.

Isän emä Rosey oli 170cm korkuinen ruunikko. Rosey oli Ahlerichin synnyintallilla asuva kiva tamma. Roseyn kanssa kierrettiin kouluratoja aina int II -tasolle saakka, jonka jälkeen siirtyi tamma jalostuskäyttöön. Tästä, kun ei ollut kouluratsastuksen osalta siirtymään pidemmälle. Koitti Rosey vanhoilla päivillään omistajansa huviksi myös esteratsastusta, ylittäen jopa 100cm esteitä kotitallillaan harjoitellessa. Esteitä Rosey hyppäsi elämänsä aikana ainoastaan 5 kertaa, joista jokaisen ollessaan 21 -vuotias. Rosey sai maailmaan neljä varsaa, joista jokainen myytiin. Rosey lopetettiin 29 -vuotiaana vanhuuden johdosta. Viimeinen elinvuosi oli ollut tamman osalta pelkkää sairastelua, jalat eivät enää toimineet kunnolla, ratsastaa ei voinut, sekä syöminenkin oli alkanut tuottamaan ongelmia. Omistaja oli odotellut vuoden ajan sitä, että tamma pääsisi vihdoinkin kärsimyksistään, mutta näin ei käynyt. Lopulta 29 -vuotiaana vei omistaja tämän johdosta siis tamman lopetettavaksi. Ei kukaan hevostaan rakastava olisi voinut antaa rakkaansa kärsiä tuolla tavalla. Lopetus oli siis se järkevin vaihtoehto, Rosey, kun sinnikkäästi sairasteluista ja kivuista huolimatta oli vaan sinnitellyt elossa. Ja olisi sinnitellyt ilman lopetusta ehkä vielä toisen, tai kolmannenkin vuoden?

Emän isä Still Around oli 169cm korkuinen punarautias. Oli ärsyttävä orin ketale, jota oltiin elämänsä aikana kuljettamassa lopetettavaksi jopa kolme kertaa. Ori oli niin ärsyttävä, mutta myös niin viisas, että jokaisella lopetus kerralla onnistui keinolla tai toisella lopulta selviämään kuolemasta. Kaksi kertaa pääsi ori karkuun, kolmannella kerralla ei tätä taas saatu millään ulos trailerista, eikä lääkäri voinut tehdä toimenpidettä ahtaassa trailerissa. Still Around hankittiin alunperin 6 -vuotiaana entiseltä omistajaltaan puskaratsuksi omistajalleen. Ori osoittautui kuitenkin suoranaiseksi riesaksi, jonka kanssa ei mistään tullut mitään. Omistaja sai kuitenkin kauhean kehukasan johdosta myytyä orin 8 -vuotiaana uudelle omistajalle. Ori myytiin lähelle entistä kotiaan, vain 40km päähän. Uusi omistaja huomasi kuitenkin pian, että ori ei ollut läheskään sellainen, mitä entinen omistaja oli kertonut. Uusi omistaja yritti saada oria takaisin entiselle omistajalleen, sekä lopulta nosti ex omistajaa vastaan syytteen, tienaten sen avulla itselleen hieman rahaa. Ori myytiin neljännelle omistajalleen lopulta 13 -vuotiaan iässä, alunperin tämän ollessa menossa lopetettavaksi 12 -vuotiaana, mutta pääsi trailerista karkuun. Uusi omistaja joutui kestämään oria aina 20 -vuotiaaksi saakka. Uusi omistajista oli myös kuljettamasas oria lopetettavaksi ja vielä kaksikin kertaa! Toisella kerralla pääsi ori taas livahtamaan karkuun. Toisella kerralla ei tätä taas saatu ulos traileristaan. Omistajan pelastukseksi sai tämä kuitenkin myytyä orin lopulta 7 -vuotta tätä kestettyään. Ori päätyi taas uudelle, viidennelle omistajalleen. Viides omistaja ei onneksi joutunut kestämään kamalaa oria pitempää, kuin kaksi vuotta. Sekin tuntui silti orin kanssa hääräillessä ikuisuudelta. Elämä ja terveys, kun siinä puuhassa meni. Jo heti ensimmäisenä päivänä. Ori myytiin 22 -vuotiaana kuudennelle omistajalleen, jonka luona tämä asui aina 25 -vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen löysi ori vielä viimeisen, seitsemännen omistajansa, jonka luona asui kuolemaansa saakka. Still Around teetti elämänsä aikana ainakin kiolme vahinko varsaa, tarkoituksella kun edes typeräkään ei haluaisi tammansa orin kanssa astuttaa. Still Around kuoli lopulta normaalisti vanhuuteen 27 -vuotiaana. Luonteensa ansiosta oli ori koko elämänsä ajan ollut pelkkä riesa jokaiselle omistajalleen. Ori oli myös kiertopalkinto, tai "palkinto" sillä palkinto halutaan saada, mut tätä oria ei. Still Around on ehkä se maailman ainoa hevonen, jonka kuolema on ollut iloinen asia ja sitä on lähdetty tyyliin jopa juhlimaan. "JES! Nyt se on vihdoinkin kuollut! En oo hetkeen ollut näin onnellinen. <3"

Emän emä Madelynn oli 165cm korkuinen musta. Madelynn oli kiva monitaituri. Tamma hyppäsi menestyksekkäästi esteitä 120cm tasolla, koulua int I -tasolla, sekä maastoesteitä 100cm tasolla ja myös hieman kenttää. Tammalta sujui siis aivan kaikki, sekä myös loistavin suorituksin. Madelynn ei siis ollut pettymys kenellekään. Tamma muutti 5 -vuotiaana ja mukamas "osaamattomana" omistajalleen. Tammaa ei oltu paljoakaan koulutettu. Kuitenkin vuoden ajan säännöllisesti valmentauduttua paljastui tamma erittäinkin nopeaksi oppimaan. Yksi liike tai este, kun ylittyi kerran, niin osasi tamma toistaa suorituksen heti uudestaan samalla tavalla. Tästä syystä oppikin tämä nopeasti suoriutumaan aivan kaikesta. Jo 12 -vuotiaana kilpaili tamma kouluratsastuksessa Va A -tasolla, esteitä 120cm tasolla ja maastoesteitä 100 cm tasolla. Esteillä ei Madelynn tuosta enää parantanut, mutta kouluratsastuksessa siirtyi va A -tasolta int I -tasolle, jossa kilpaili koko loppuelämänsä ajan. Madelynn kilpaili siis todella säännöllisesti, sekä tammaa treenattiin kuusi päivää ja kuusi tuntia viikossa, yksi päivä oli lepoa. Madelynn ei siis jäänyt ainakaan turhanpäiten talliin seisomaan, vaan aina 21 -vuotiaaksi saakka valmentautui sekä kisasi säännöllisesti. Valmentautuminen tapahtui aina talvella, kesällä taas matkustettiin ympäri Yhdysvaltyoja, kierrellen useissa kilpailuissa. Lepoa ei kilpakautena kerennyt tamma paljoa saamaan, mutta siitä kuolimatta jaksoi tämä kierrellä ratoja ja menestyä aina 21 -vuotiaaksi saakka. 21 -vuotiaana teetettiin tammalla ensimmäinen varsa. 23 -vuotiaana teetettiin toinen ja lopulta 25 -vuotiaana kolmas varsa. Tamma tuli tiineeksi 27 -vuotiaana neljännen kerran, mutta kuoli vain puoli vuotta tiineenä ollen. Neljäs varsa ei siis kerennyt syntymään, vaan kuoli tamman mukana. Madelynn kuoli siis luonnollisesti 27 -vuotiaana.