etusivu esittely asukkaat muuta

PALKINNOT
Lordi on palkittu VWY-II palkinnolla VWY:n 50 tilaisuudessa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KW Arglwydd, tutummin Lordi on super suloinen, mutta hieman hankalahko pojan alku. Laitumella Lordi on hevosistamme se, joka mieluiten härnäisi jokaista laiduntoveriaan, näykkäisi vähän selästä ja toisen ärähtäessä lähtisi juoksemaan kiireellä karkuun. Tämä uhkarohkea pojan alku tykkää kiusata varsinkin niitä isompiaan. Hän onkin aina pomppimassa, näykkimässä ja härnäämässä itseään monta kymmentä senttiä isompia oreja, jonka jälkeen juoksemassa kiireellä karkuun. Lordin luonteessa on säilynyt pieni varsamaisuus, jonka johdosta peuhaisi ori mielellään laitumella päivät pitkät. Ja kuntoa näyttää orilla myös riittävän. Tuntuu, kuin ori ei väsyisi millään laitumella juoksentelemiseen.

Laitumelta oria hakiessa hän saattaa välillä yrittää karkuun. Ori, kun tykkää toisten hevosten lisäksi myös ihmisten kiusaamisesta. Lordia laitumelta hakiessa kannattaakin olla mukana porkkanan, tai leivän palanen, jotta hänet on helpompi ottaa kiinni. Muuten meneekin touhu kokonaan hippaleikiksi, ori tulee tökkäämään turvallaan, puraisee vaikkapa olkapäästä, jonka jälkeen lähtee hullunlailla juoksemaan karkuun. Hetken aikaa seisoo laitumen toisessa pääsäs, odottaa ihmisen lähestyvän, jonka jälkeen ampaisee taas karkuun.

Taluttaessa kulkee ori normaalisti ihan nätisti. Tamman kohdatessaan saa taas järkyttävän kohtauksen ja kaikilla voimillaan yrittää repiä riimunarua pois ihmisen otteesta. Tammat, kun ovat erityisesti Lordin mieleen. Lordi on myös sellainen hevonen, joka haistaa tamman jo kaukaa. Tällöin alkaa hirnahtelu, jolla yrittää Lordi ilmoittaa itsestään sekä kutsua niin ihanalta tuoksuvaa tammaa luokseen. Myös jänikset ja muut eläimet olisivat Lordin mielestä kivoja jahdattavia. Tällaisen nähdessään saattaa ori myös usein ryntäistä yhtäkkiä eläintä kohti, repäisten riimunarun ihmisen otteesta. Taluttaessa tärkeintä on pitää orin huomio koko aika jossain muussa, niin sujuu taluttaminenkin ilman ongelmia talliin ja tallista minne nyt sitten ollaankin menossa.

Hoitaessa on Lordi todella kiltti. Ori ei näytä paljoa välittävän harjauksesta, vaan seisoo paikoillaan, välillä itsekseen tuhahdellen. Lordilla on silti huono tapa tunkea nokkansa jokaiseen asiaan. Tämä pitää siis ihan kirjaimellisesti paikkansa, etenkin hoitaessa. Orin on aina pakko haistella ja vähän maistellakin jokaista harjaa ja vempelettä, jonka hänen karsinaansa tuot. Tästä syystä voi harjaamisessa välillä vähän kestää, kun utelias poika tahtoo käydä lävitse jokaisen hoitovälineen, satulan ja suitsenkin. Ja tämän ori tekee oikeastaan jokainen kerta, aina on pakko haistella ja maistella niitä samoja harjoja, samaa satulaa ja suitsia, jotka on käynyt lävitse jo miljoona kertaa aiemmin.

Satulan ja suitsien laittaminen käy aivan yhtä helposti, mitä harjaaminen. Satulan nähdessään tietää Lordi pääsevänsä töihin, jonka johdosta hän yleensä malttamattomana alkaa steppailemaan edes takaisin karsinassaan. Välillä ei ori osaa lopettaa ajoissa ja voi tämä edes takaisin hyöriminen hieman vaikeuttaa satulan laittamista. Suitsia laittaessa on Lordilla usein jo niin hoppu, että saattaa ori yrittää lähteä karsinastaan. "Jeee töihin!!!!", eikä hän usein edes tajua, että niin ne suitsetkin piti vielä laittaa.

Taluttaessa kentälle tai maneesiin kulkee ori usein todella ripeästi. Välillä hän ei tunnu ymmärtävän, että meidän ihmisten on vaikea pysyä perässä, kun mennään äkkiänopeesti tuhatta ja sataa salaman nopeudella. Ori on ainakin koulutettu hyvin, sillä hän on oppinut rakastamaan työntekoa, tai työnteosta etenkin esteratsastusta. Vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat täysin Lordin juttu.

Kentälle saavuttaessa ei ori malttaisi odottaa, että ihminen on päässyt hänen selkäänsä, vaan tahtoisi heti ottaa kauhean laukkaspurtin ympäri kenttää ja päästellä muutaman ilopukin siinä samalla. Kuitenkin, kun selkään noustessa pitää ohjia tarpeeksi tiukasti kädessä, ymmärtää hän pysyä paikallaan. Alkukäynnit olisivat Lordille ennemmin alkulaukat, käynnissä meneminen on Lordin mielestä tylsää puuhaa ja laukkaisikin hän vaan mielellään koko tunnin. Välillä olemmekin miettineet, että miten orilla sitä virtaa oikeen löytyy? Hän ,kun juoksentelee ensin laitumella koko päivän, jonka jälkeen jaksaisi vielä treenatessakin vaan mennä tuhatta ja sataa koko aika. Kouluratsastukseen ei ori jaksaisi keskittyä. Ennemmin lujaa ja korkealta esteitä, kun tylsää koulukiemuroihin vääntymistä. Kuitenkin, kun selässä on kokenut ratsastaja, saa hän orin menemään myös kouluratsastusta hienosti. (Joskaan ei aivan yhtä innokkaasti...) Esteet ovat tämän pojan intohimo. Lordi ei ole kieltäjä tai ohittaja tyyppiä, vaan hyppää jokaisen esteen, jonka edessään näkee. Välillä uhkarohkea ori on liian korkeiden hyppyjen johdosta ollut kumossa kentällä ratsastajansa kanssa. Näistäkään tapauksista ei ole ori moksiskaan. Hän olisi heti valmiina uuteen yritykseen. Lordilla ei siis ole mitään rajaa, aivoista puuttuu se osa joka sanoisi että "stop, tää on sulle ihan liian korkea". Tästä syystä joudumme me ihmiset esteiden hyppykorkeutta rajoittamaan. Vakaviakin onnettomuuksia, kun mo0isen uhkarohkeuden johdosta saattaisi käydä.

Maastoesteet ovat Lordin mielestä rataesteitäkin kivempia. Maastorataa hyppelisi Lordi vaikka jokaisella valmennuksella. Välillä orin innostuessa hän kuitenkin unohtaa keskittymisen ja loikkaa vaan jokaisen esteen ylitse kauhealla kiireellä. Lordi tarvitseekin niin maastoesteillä, kuin myös rataesteillä paljon pidätteitä, jotta rata sujuu puhtaasti ja ilman ongelmia. Välillä olemme maastoradan joutuneet liiallisen innokkuuden takia keskeyttämään, kun on ori hätiköiden hypännyt miten sattuu ja lopulta kaatunut. Lordilla onnistuisi siis esteradan ylittämään kuka tahansa, mutta vaaditaan kokenut hyppääjä, jotta hän saa orin keskittymään kunnolla ja jotta rata ylittyy varmasti puhtain tuloksin.

Kilpailutilanteissa on ori, kuin kotonaan . Häntä ei jännitä meteli, ei ihmismäärä, outopaikka, tai mikään. Lordilla olisi ainoastaan kauhea hoppu jo päästä sinne radalle näyttämään taitonsa. Kuten Lordilla hnyt tuntuu olevan aina hoppu jokapaikkaan... Kilpailutilanteissa yrittää aina parastaan, vaikka välillä se keskittyminen hieman herpaantuukin liiallisen innostumisen johdosta. Lordi kilpailutilanteessa on loistava tapaus, hän nimittäin välillä vaan menee miten sattuu eikä muista keskittyä, mutta silti hyppää radan nollatuloksin ja mahtavalla ajalla. Lordi myös ruusuketta jakaessa tietää, että nyt hän on ollut hyvä, eikä tästä syystä malttaisikaan odottaa että pääsee juoksemaan kunniakierrokselle. Usein ruusukkeita jakaessa ori steppaileekin kärsimättömästi edestakaisin.

Lastaus sujuu Lordin kanssa ilman ongelmia. Etenkin Filmürista jonnekin lähtiessä. Ori nimittäin tietää pääsevänsä jonnekin kivaan paikkaan. Eläinlääkärille päätyessään hän kyllä usein pettyy, sillä oli odottanut jotain kivsua kilpailupaikkaa. Kilpailupaikalta lähteminen sujuu yleensä myös ilman ongelmia, välillä ori taas ei tahtoisi mennä traileriin ja lähteä pois. Hän, kun olisi heti valmis uuteen suoritukseen ja uuteen rataan. Poveria kun tästä orista löytyy loputtomasti. Tai ainakaan emme tähän päivään saakka ole vielä nähneet yhtäkään hetkeä, jolloin ori olisi että "joo, nää alkukävelyt onkin ihan jees. en mä nyt jaksa heti laukkailla" tai laitumella "syödäänpäs tätä ruohoa välillä, kun oon juossut jo niin paljon".

i. Cadeyrn Louis YLA2, VWY-II	ii. Aelwen Lucas ERJ -sijoituksia 26, muita 19	iii. Aelwen Sir Nicel ERJ -sijoituksia 5
		iie. Aelwen Lily ERJ-sijoituksia 13
	ie. Aelwen Brenna 2x MVA-SERT	iei. Meredydd Siôn VIR MVA Ch, KTK-I, VWY-II, YLA3
		iee. Aelwen Brwyna KTK-kelpoinen, ERJ -sijoituksia 24, muita 21
e. KW Cadence KTK-I, Champion, Vir MVA Ch	ei. Seamus Dawn ERJ -sijoituksia 42, muita 18	eii. Cedion Serennu VWY-II, ERL-III
		eie. Adwr Rhianna VWY-II, YLA2
	ee. Metsäpirtin Vappu	eei. Sugar Balance AD
		eee. Metsäpirtin Stopple VWY-C, YLA2

Kilpailutulokset, ERJ

Päiväkirja

10.12.2014, kirjoittaja: Nella

"Kävimme vihdoin hakemassa Coedwig Welshien tilalta varaamistamme yyber suloisista welsh lapsosista ensimmäisen! Selatessani myynti -ilmoituksia olin törmännyt muutamaan Coedwig Welshin myytävään poniin ja hetkessä olinkin jo kirjoittelemassa sähköpostia pikkuisten omistajalle. Ja niinhän siinä lopulta kävi ,että Omppu lupasi varata kaikki kolme söpöystä minulle. Iloisena hyppelin ympäri kämppääni, kun tuon viestin luin. Ja lupasin itselleni, että olen ahkera näiden ihanuuksien kanssa ja teen jokaisesta menestyvän, mutta mites kävikään.. Tää alku ei ainakaan oo kovinkaan lupaavalta näyttänyt, kun ensimmäisenkin ponin sivut sain valmiiksi vasta jonkun yli 2 viikon päästä. :D Mut parempaan päin toivottavasti! Eteenkin sit, kun ulkoasut ja muut saadaan viimein kuntoon!" Näin kirjoitin ensimmäisen pollen haettuani. Nyt on vuorossa kaksi viimeistä.

Lordi ihastutti komeudellaan, sekä iloisen riehakkaalla asenteellaan minut samantien. Taputtelin Lordia kaulalle ratsastuksen päätyttyä. Pitihän ponia hieman testata, etten ihan mitään sikaa säkissä ostaisi. Kuten kävi Kassulle... Mutta siihen ihastuin heti kättelyssä jo niin liikaa, että ratsastuksista viis, mä halusin sen söpyden! Toista niin sanottua "riskikauppaa" en halunnut ottaa, joten ennen Lordin ostoa ratsastelin ponilla hieman. Lämmittelimme ensin laukkaamalla ympäri kenttää, jonka jälkeen lähestyin radalla olevaa pystyä. Lordi ylitti sen hienosti ja hyvällä vauhdilla! Poika ei ollut liian vauhdikas, mutta ei myöskään liian hidas. Hieman keskittymisen kanssa oli ongelmia, kun kesken laukkailun ja radan suorittamisen olisi hänestä ollut kiva karata kentän reunalle syömään ruohoa.. :D Eikä siinä sitten pidätteetkään auttaneet, kun halusi ori hieman herkutella! Muuten oli Lordi hyppytyyliltään ja taidoiltaan aivan loistava hankinta! Ja sain hänet myös yllättävän nopeasti keskittymään, siihen verrattaessa siis kuinka paljon Lordi ruohon perään oli. Lopulta hän keskittyi hyppäämiseen kunnolla ja suoriutuikin siitä niin hyvin, että ratsastuksen lopetettuani annoin hänelle palan porkkanaa. Riisuin satulan ja suitset, jonka jälkeen vein Lordin vielä hetkeksi talliin. Seuraavaksi koeratsastaisin vielä Amandan, ja jos tamman kanssa sujuisi yhtä mallikkaasti, mitä Lordin, niin kotimatkalla hevostrailerissamme ei olisi yksi, vaan jopa kaksi uutta karvaturpaa täydentämään tyhjyyttä huutavia tallejamme.

28.3.2015, kirjoittaja; Nella

Olen ollut todella laiska Lordin ja muiden welsh -ponieni kanssa. Olen suorastaan laiminlyönyt nämä ihanuudet. Welsh intouteni hävisi tässä hetkeksi, jolloin en jaktanut tehdä poneilla mitään. Sijoituksia ei ole kerättynä, eikä tekstejä kirjoitettuna. Nyt kuitenkin innostuin pitkästä aikaa kirjoittelemaan Lordille jotain. Ja taisin jopa höpsähtää hieman, kun aloin ajattelemaan laatiksia ainakin Lordin kanssa. :o Lordia oon ilmoitellut taas muutamiin kilpailuihin, sekä käynytkin orin kanssa muutamissa, mut sijoituksia taisi orille olla kerättynä se yksi. :D Että meillä Lordin kanssa menee siis todella hyvin (Y).

Lordi on viihtynyt Filmürissa hyvin. Tuolla laitumella se tykkää riehua ja hiusata muita hevosiamme. Virtaa orilla on älyttömästi ja ainakaan ei siis ole pelkoa, että esterataa suorittaessa jäisi aika liian huonoksi. :D Lordi on muuten ihanan kiltti pikkupallero<3 Ja toivonkin, että hänen kanssa edetään vielä pitkälle.

13.4.2015, kirjoittaja; Nella

Tänää kävin hoitamassa Lordia ja vietin orin kanssa hetken yhteistä aikaa. Harjailin orin turkkia, kun tää hääräili ja hyöriskeli ympäri karsinaansa. Eikä normaaliin tapaansa malttanut pysyä hetkeäkään paikalla. Sain kavion varpaillenikin siinä touhutessa kahteen kertaan ja kyllä taas kirosanat raikuivat pitkin tallin käytäviä...

Lordia hoitaessani tuli Westley pyytämään minua hänen, Jacobin ja Danielin seuraksi maastoon. Eipä mulla siinä muutakaan puuhaa ollut, joten suostuin tulemaan mukaan. Hain siis Lordille satulan ja suitset. Laitoin orin kuntoon, samalla Westleyn kanssa jutellen. Lopulta talutin Lordin tallin pihalle, jossa Jacob ja Daniel olivat, Jacob pitäen kiinni sekä omasta että Westleyn hevosesta. Minä ratsastin siis Lordilla, Westley Nanolla, Jacob Roscoella ja Daniel Timillä. Naureskelimme yhdessä meidän muuten kimoa seuruetta, josta Nano erottui ruunikon värityksensä johdosta. :D

Aloitimme maastolenkkimme rauhallisesti kävellen. Juttelimme niitä näitä ja tallustelimme pitkin hiekkateitä. Lordi malttoi pysytellä kerrankin aloillaan, eikä ollut itsekseen koko aika nopeuttamassa vauhtiaan. Sain silti pysytellä tarkkana koko aika, ettei näin päässyt käymään. Kävelimme rauhassa metsäteillä ja nautimme ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Täällä tosin ei muita vaihtoehtoja ollutkaan, joko satoi tai paistoi. Lunta, tai talvea ei näillä mailla nähty.

Yhtäkkiä Jacob pysäytti hevosensa. Me muut ihmeissään pysähdyimme myös. "Kuka eka Filmürissa voittaa", huusi Jacob ja Roscoen kääntäen nosti tämän laukalle ja lähti menemään täyttä vauhtia takaisin Filmüriin. Daniel oli yllättävänkin nopea liikkeistään, jonka johdosta sai otettua Jacobin melkeen kiinni ennen takaisin Filmüriin pääsemistä. Minä taas Lordin kanssa töpöttelin miljoonaa pitkin hiekkateitä, ori laukkasi tosiaan niin lujaa, kuin jaloistaan pääsi. Välillä lensi muutama ilopukkikin. Kuitenkaan ei ponin vauhti aivan riittänyt hevosten suurta laukkaa vastaan ja olimmekin perillä viimeisenä.

Takaisin Filmüriin päästyämme hoidin Lordin kuntoon, jonka jälkeen lähdimme kaikki taas jatkamaan omia hommiamme tallilla. Maastolenkki oli piristänyt ja paljon, tätä muuten noremaalia ja tylsähköä työpäivää. Sanoinkin pojille, että saisivat tällaisia yllätysretkiä järjestää useamminkin! Kyllä työt antoivat sen verran periksi. Lordi taas jäi innoissaan hyörimään karsinaansa. Ori, kun olisi ollut valmis samanlaiseen laukkaspurttiin vaikka heti uudestaan! On siinä kyllä ihme kopukka, kun ei väsy sitten millään...

19.5.2015, kirjoittaja; Nella

Olen nyt aivan vakavissani ajatellut ja suunnitellut Lordin kanssa niitä laatiksia. Tänään sai Lordi vihdoin täydet 40 sijoitusta ERJ -kilpailuistakin. Enää puuttuisi oikeastaan niitä tekstejä. Ei tässä muutakaan voi tehdä. VWY:n tilaisuuden viimeinen ilmoittautumis päivä olisi 26. tätä kuuta, joten jännittää ehdinkö saamaan Lordin siihen mennessä valmiiksi ja mahdunko edes mukaan!

Lordin kanssa on muuten mennyt todella hyvin! Jälkeläisiä sillä ei vielä ole, mutta ehkäpä VWY -palkinnon avulla saataisiin niitäkin hänelle hankittua! Hieno suku, joten haluan myös pitää sen hienona sitä jatkamalla. Ja saisivat jälkeläisetkin hyvän alun elämälleen, kun isänään olisi tällainen menestynyt pallero, kuten Lordi! On tää hupsu kyllä niin ihana, vaikka välillä koetteleekin hermoja :'D <3

19.5.2015, kirjoittaja; Nella

Ihana Melina (<3) on kilpailuttanut Lordia tässä jo jonkun aikaa. Ja nyt tänään tuli siis minulle ilmoitus, että on orin sijoitukset kasassa. Lordi sai siis tänään täyteen 40 ERJ -sijoitusta (kuten aiemmin tästä mainitsinkin). Tää ei olisi voinut osua yhtään paremmalle ajankohdalle! Just muutamia päiviä sitten, kun näin ht.netissä ilmoituksen tulevasta VWY -laatiksesta. Me siis pyritään Lordin kanssa mukaan, kun saan muutaman merkinnän orille vielä kirjoitettua. Ei täysiin viiteen lisäpisteeseen vaadittaisikaan, kun tämän jälkeen enää kaksi merkintää. Toisaalta en halua kirjoittaa mitä sattuu, vaan kyllä joku järki pitää olla. :D Mut oi vitsit! Niin ihanaa, et vihdoin pääsee tää pikkuinen laatuarvosteluun näyttämään kyvykkyytensä! Ja kyllä pitäisi sieltä ainakin se kolmas palkinto tulla, tai niin ainakin täällä kovasti toivomme...

Lordi on kyllä ylittänyt meille tulonsa jälkeen odotukset! Tai olihan mulla aluksikin, kun tämän kasvattajaltaan ostin, joitain tavoitteita ja lupauksia kasvattajalle. Kuitenkin myöhemmin tajusin, kuinka paljon mulla oli muita hevosia, jotka menivät Lordin yli, eikä mulla ollut aikaa valmennuttaa ja kilpailuttaa oria. Lordi jäi siis taka-alalle joksikin aikaa, eikä mulla ollut aikaa tehdä tämän kanssa mitään. Kuitenkin ne welshit vaan alkaa aina kiinnostamaan uudestaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Puokit, kun alkoivat kauhean työlään tekstimääränsä ja sijoitusmääränsä ansiosta kyllästyttää, niin onneksi oli Lordi ja meidän muut welshpallerot, joiden puoleen pystyin kääntyä. Innostuin siis hääräilemään taas welshieni kanssa, kirjoittelemaan näille tekstejä ja ostamaan kisaus apua noiden sijoitusten kanssa. Ja nyt ne sijoitukset tulivat siis tänään näyteen, tekstejä oon saanut tälle ihanalle kirjotettua ja voisin sanoa, ettei mikään vois olla tällä hetkellä paremmin. <3 (Paitsi tietty se VWY -palkinto olis kans kiva...) Lordin kanssa on siis tällä hetkellä tavoitteet korkealla! VWY -laatiksen jälkeen on suunnitelmissa myös ERJ, KTK ja KERJ -laatikset. Näiden jälken olisikin Lordi jo tarpeeksi menestynyt jäämään koko aikaiseksi siitoshevoseksi.

...Niin illalla, ennen tallien sulkemista mä livahdin Lordin karsinaan. Ojensin tälle palasen porkkanaa ja taputin kaulalle. Mä seisoin siinä, taustalla pelkästään hevosten hiljainen tuhahtelu. "Mä rakastan sua", ne sanat kaikuivat hiljaisuudessa. Lordi tökkäisi minua hellästi turvallaan, aivan kuin sanoen "niin mäkin sua". Seisoin siinä vielä hetken, jonka jälkeen kävelin pois orin karsinasta. Suljin karsinan oven ja lopulta lukitsin myös tallin. Olisipa se hetki voinut olla ikuisuus! Olisin tahtonut olla Lordin vierellä aina. Tuntea, kuinka tämä turvallaan koskettaisi minua, kuinka kielellä nuolaisisi kättäni .. Mä huokaisin. Mun oli kylmä.

Valmennukset

Kouluvalmennus 8.4.2015, Valmentaja: Karen, evm (kirjoittaja Nella VRL-13817).

Tänään olin varannut valmentautumisajan minulle ja Lordille. Poika oli saanut lomailla jo sen aikaa, että nyt oli jo hyvä aika tehdä orin kanssa jotain. Aluksi harjoittelisimme sitä Lordin mielestä ah-niin-tylsää kouluratsastusta, palauttaaksemme hieman Lordin mieleen niitäkin asioita. Ei sitä aina nyt voinut tehdä juuri sitä, mistä tykkäsi, välillä oli myös harjoiteltava niitä juttuja jotka eivät olleet niin mieleen.

Nousin Lordin selkään ja aloittelimme alkukäynneillä, pitkien ohjien kanssa. Aluksi ei meinannut ori malttaa pysyä rauhallisesti käynnissä, vaan yritti jatkuvasti kiihdyttää vauhtiaan. Alkukäyntien jälkeen kävimme lävitse avotaivutusta ja muita perus juttuja. Ohjasin Lordin etuosan pois uralta, kuten voltille. Sisäpohkeen avulla taivutin Lordia rungosta, samalla pitäen hänet uralla. Ulkopohkeella taas säätelin taivutusta, estäen takaosaa työntymästä ulos ja ajamalla ulkotakajalkaa eteen ja alle. Ulko-ohjalla taas tuin taivutusta, ohjaten samalla Lordia kulkusuuntaan ja säännöstelemällä asetusta ja taivutusta. Tämän jälkeen suoristin Lordin ja jatkoin hetken suoraan. Harjoittelimme avotaivutusten kanssa hetken aikaa. Karen kehui meitä, sillä avotaivutukset suoriutuivat kuulemma loistavasti.

Seuraavaksi otimme harjoitukseksi vastalaukan. Pääsisi Lordikin välillä vähän laukkailemaan. Aloitimme vastalaukkaharjoitukset pienillä uralta sisäänpäin kääntyvillä kiemuraurilla. Tämän jälkeen jatkoimme kaarrosten jälkeen puoli- ja kokoympyröille vastalaukassa. Karen kehui Lordin loistavaa keskittymistä ja sitä, kuinka upean näköisesti ori radalla liikkui. Olimme siis valmiita nostamaan vuorotellen sekä oikeaa että vasenta laukkaa hyvin lyhyin välein. Näin olisi Lordi valmistautunut hiukan paremmin laukanvaihtoihin jokaisella askeleella. Karen neuvoi, että on tärkeää kääntää hevosta käännöksen puoleisella ohjalla säilyttäen vain pieni asetus laukan puolelle. Vastalaukkaharjoitusten kanssa ei ollut myöskään ongelmia. Eivät nämä orin ensimmäiset vastalaukkaharjoitukset olleet, mutta viimeisistä oli ollut jo sen verran aikaa, että oli tämäkin harjoitus otettava vaiheen vuoksi esille.

Kokonaisuutena oli valmennus sujunut Karenin mielestä loistavasti. Hän ei itseasiassa ollut nähnyt Lordia vielä kertaakaan noin hienoin liikkein liitävän pitkin kenttää. Entisestä "ei kiinnosta, en mä jaksais" -orista ei ollut tietoakaan. Vaikka kouluratsastus ei orin mieleen samalla tavalla ollutkaan, kuin esteiden hyppääminen, niin oli hän tällä kertaa jaksanut silti keskittyä kunnolla liikkeisiin ja kuunnellut ratsastajaa. Karenin mielestä olisi orista vaikka ja mihin, kunhan oppisi aina kouluratsastusta harjoitellessa keskittymään, kuten tänään. Lordi sai meiltä kummaltakin kunnon taputukset ja palat porkkanaa. Kiitollisena treenistä talutin lopulta Lordin takaisin karsinaansa.

Estevalmennus 20.04.2015, Valmentaja: Karen, evm (kirjoittaja; Nella VRL-13817)

Tänää olin pyytänyt Karenin valmentamaan minua Lordin kanssa. Harjoittelimme ajastimen kanssa parempaa aikaa, sekä opettelimme oikeiden teiden valitsemista. Radaksi oli Karen koonnut pystyn, okserin, pystyn, muuripystyn, sarjan, jonka jälkeen vielä pystyn. Esteet täytyivät siis hypätä ja tässä järjestyksessä.

Karen otti maneesin päädyssä aikaa meidän hypätessämme. Myös Westley, Jacob ja Daniel liittyivät tunnin alkupuolella meidän seuraamme, katsomaan tuntia. Olin suorittanut ensin muutamia lämmittely hyppyjä alemmilta korkeuksilta.

Hyppäsin 100cm rataa Lordin kanssa ja Karen otti aikaa. Tämä neuvoi meitä valitsemaan vieläkin lyhyempiä teitä, lyhyempää lähestymistä esteelle. Pystyimme kuulemma parempaankin, kun sekunttikello näytti ajaksemme 1.29 sekunttia. Lähestyin ensimmäistä pystyä ja kannustin Lordin siitä yli. Ohjasin oria keskittyneesti radan lävitse ja pidin tämän koko aika hallinnassani. Lordilla, kun oli paha tapa vaan kaahailla koko rata miten sattuu ja karata ratsastajansa otteesta kokonaan. Minun kanssani ei kuitenkaan tätä ongelmaa oltu oikeastaan koskaan nähty. Sain nytkin pidettäy orin koko aika hallinnassani ja ohjattua hyvin koko radan lävitse.

Karen ei ollut siltikään vielä tarpeeksi tyytyväinen suoritukseemme. Pystyimme hänen mielestään kuulemma vieläkin parempaan! Aika parani välillä muutamalla sekuntilla, välillä taas huononi sekuntin. Aika pysytteli koko aika siinä hieman 1.20 sekuntin yläpuolella. Valmennusta oli mennyt pian jo tunti, eikä Karen ollut vieläkään tarpeeksi tyytyväinen. Ei, vaikka olimme suorittaneet radan jokaisella kerralla täysin puhtaasti, Lordi oli hypännyt esteet hyvällä tekniikalla ja hyvän näköisesti, eikä askelluksessa tai muussakaan ollut vikaa. Tai vikaa oli ainoastaan ajassa, johon Karen painotti.

"Me ollaan täällä niin kauan, kunnes saatte suoritettua ton radan alle minuuttiin ja kymmeneen sekunttiin. TULIKO SELVÄKSI?" Karen meuhkasi. "Sä tiedät itsekin pystyväsi parempaan... Sun pitää uskaltaa antaa Lordin mennä, eikä pitää sitä tiukasti sun hallinnassasi ettei se pääse viemään sua radalla. Sun pitää pystyä LUOTTAMAAN LORDIIN. Luottamaan, ettei se karkaa ja ala mennä radalla miten sattuu huvittamaan. Lordi on sun hevonen. Ei sun oo mitään järkeä ratsastaa sillä, omistaa sitä, jos et SAATANA VIEKÖÖN PYSTY LUOTTAMAAN SIIHEN!! Ymmärsitkö?" Karen jatkoi normaalia meuhkaamistaan.

Meidän tunnin valmennus venähti tosiaan yli puoleksitoista tunniksi. Mut siinä puolessa tunnissa tapahtui ja paljon. Karenin meuhkaamisen jälkeen mä uskalsin päästää Lordia menemään vähän vapaammin, enkä pitänyt oria enää niin kovasti hallinnassani. Ja aika parani heti! Suoritimme radan 1 minuutissa 17 sekuntissa. Karenilta emme saaneet kuitenkaan kehuja. Valmentaja painosti meitä suorittamaan radan uudestaan, sillä ei aika ollut vieläkään tarpeeksi. Pystyimme kuulemma vieläkin parempaan.

Jouduin jokaisella hypyllä antaa Lordin mennä hieman entistä vapaammin, enkä saanut tehdä pidätteitä läheskään niin paljoa, kuten ennen. Koko aika hieman jännitti, että entä jos ori pääsee karkaamaan altani tämän johdosta. Lordi ei niin kuitenkaan kertaakaan tehnyt. Aikamme parani koko aika hieman enemmän, vaikka välillä tulikin niitä suorituksia, jolloin rata suoriutui huonommin. Paras aikamme oli 1 minuuttia 11 sekunttia, eikä se ollut siitä mihinkään parantunut useankaan suorituksen jälkeen. Lordi oli aivan likomärkä hiestä, vaikka ei ori siltikään näyttänyt merkkejä väsymyksestä. Valmennusta oli kulunut yksi ja puolituntia.

Hyppäsimme radan vielä neljään kertaan, kunnes viimeisellä kerralla onnistuimme vihdoin! Aikamme parani jopa kolmella sekuntilla, kun suoriuduimme radasta ajalla 1 minuutti 8 sekunttia. Me tosiaan olimme pystyneet siihen! Mä olin pystynyt siihen! Mulla oli todella hyvä fiilis. Olin uskaltanut päästää Lordin menemään vapaammin, enkä lopuksi ollut enää edes jännittänyt niin paljoa sitä, että entä jos ori päättää karata altani. Karen suorituksemme jälkeen vaan ilmoitti tyynesti, että se oli siinä. Ja että tää valmennus oli nyt ohi. Sekä pyysi poikia auttamaan esteiden korjaamisessa. Itse kävelytin Lordin Karenin luokse ja pyysin näyttämään, minkä ajan olimme saaneet. Ja tosiaan 1 minuutti 8 sekunttia 42 sekuntinsadasosaa!

Karen taputti Lordia kaulalle ja kaivoi taskustaan tälle omenan ja porkkanan palat. Tämän jälkeen me jatkoimme kentän ympäri kävelemistä, miesten roudatessa esteitä pois kentältä. Karen siis käveli vieressäni, minun tehdessäni loppu lämmittelyjä Lordin kanssa. Karen kehui minua. "Sä oot todella osaava ratsastaja, kun uskallat vaan hellittää ja antaa mennä! Lordi on upea hevonen ja arvostaa sua ihmisenä niin, et vaikka muiden ratsastaessa se meneekin vähän miten sattuu, ni sä oot sen ihminen. Ei Lordi sulle voisi tehdä sellasta ikinä! Ihan turhaan siis teet kovasti pidätteitä ja koitat pitää pojan sun hallinnassa, se vaan rasittaa sua ja käytät sun energiaa aivan väärään asiaan. Sun pitää jatkossakin vaan osata luottaa Lordiin, koska hän ehdottomasti haluaa näyttää olevansa sun luottamuksen arvoinen! ... Tää ori rakastaa sua ja sä oot sen elämän tärkein ihminen. Etkö sä oo sitä ennen huomannu?"

Estevalmennus 22.04.2015, Valmentaja: Karen, evm (kirjoittaja; Nella VRL-13817)

Meillä oli taas valmennus Karenin ohjaamana. Viime kertaisesta johtuen painotti Karen, että minun oli tänään pakko päästää Lordi vapaammin menemään. Emme kuitenkaan tunnin aiheena keskittyneet radan suorittamiseen, vaan ympyröihin ja hevosen hallintaan sekä kuuntelevuuteen.

Karen oli koonnut kentän kumpaankin päätyyn, sekä kentän keskelle ympyrälle esteet. Meidän tarkoituksena oli ensin laukata pitkä sivu, jonka jälkeen toisessa päädyssä hypätä este ympyrällä. Tämän jälkeen laukata pitkä sivu ja hypätä taas toinen este ympyrällä. Näin lämmittelimme Lordia ensin hieman ja herättelimme häntä kuuliaiseksi ja tarkaksi. Esteiden korkeus oli aluksi 60cm, jonka jälkeen nosti Karen korkeuden 80 senttimetriin. Näiden hyppyjen jälkeen oli Lordi tarpeeksi lämmitellyt ja oli aika siirtyä varsinaiseen tehtäväämme.

Tarkoituksena oli siis käydä esteet lävitse uudestaan, mutta niin, että ensin kentän päätyyn ympyrä ja ensimmäisen esteen ylitys. Ympyrältä pitkää sivua laukassa ja kääntö kentän keskelle ympyrälle, josta toisen esteen ylitys. Ympyrältä laukalla pitkän sivun päätyyn ja päädyssä kolmas ympyrä sekä esteen ylitys. Nyt kun olemme kulkeneet maneesin toisesta päädystä toiseen, niin taas sama mutta toisella sivulla. Ja päädyt takaisin maneesin päätyyn, josta aloitimme. Ja sama uudestaan.

Tehtävä vaatii paljon enemmän keskittymistä, sekä ratsastajalta että hevoselta. Ratsastaja eikä hevonen voi siis nukkua, vaan pitää olla koko aika tarkkana, että hevonen kääntyy oikeasta kohdasta, tekee ympyrän vaaditulla tavalla ja jokaisessa vaadityssa kohdassa sekä ylittää myös esteet vaaditulla tavalla. Lordin kanssa ei tehtävässä ollut kummempia vaikeuksia. Ori totteli ja kuunteli minua hyvin. Hän oli erittäin mukava ohjattava, meni oikeastaan sinne minne käskin ilman mitään temppuilua tai vastaan laittamista. Karenin pyynnöstä minun piti myös antaa orin mennä vapaammin, kuten viime tunnilla olimme tätä harjoitelleet. En siis saanut tehdä niin kauheasti pidätteitä tai yrittää hallita ja pitää oria hallinnassa. Orin täytyi haluta tätä itse. Annoin siis Lordin mennä koko tunnin ajan vapaasti ja tehtävä suoriutui Karenin mielestä erittäin hyvin!

Hypimme ensin harjoitusta 80cm esteillä, mut lopuksi siirsi Karen korkeuden metriin. Tässä oli Lordillakin hieman enemmän tehtävää ja oli hyppääminen hieman vaikeampaa. Kuitenkin ympyrällä hyppääminen ja vaaditut ympyrät suoritti Lordi hyvän näköisesti ja vaaditulla tavalla. Karenilla ei tällä kertaa ollutkaan koko tunnin aikana suurempaa valittamista meidän suorituksesta. Valmennuksen lopuksi sai Lordi taas vähän rapsutuksia palkinnoksi. Tallissa palkitsin orin myös porkkanalla ja leivän palalla. Itse olin erittäin tyytyväinen suoritukseemme tänään, kuten oli Karenkin! Tästä oli hyvä jatkaa.

Estevalmennus 24.04.2015, Valmentaja: Karen, evm (kirjoittaja; Nella VRL-13817)

Olin varannut minulle ja Lordille tuttuun tapaan valmentautumis ajan Karenilta. Tälle kerralle oli Karen suunnitellut, että jatkamme kuuliaisuus harjoituksilla, treenaten myös hieman tiukkoja lähestymisiä ja ketteryyttä. Karen oli koonnut kentälle kolme estettä. Esteistä ensimmäinen oli kentän keskiviivan vasemmalla puolella, toinen keskellä ja kolmas oikealla puolella. Kolme estettä oli siis vierekkäin kentän keskellä, keskimmäinen esteistä oli hieman edempänä, kuin kaksi muuta.

Meidän tarkoituksena oli hypätä esteistä vasemman puoleinen ensin, esteen jälkeen kääntyä heti kun mahdollista hyppäämään seuraava esteistä, jonka jälkeen viimeiseksi keskimmäiseltä esteeltä kaartaa viimeiselle esteelle. Kaarteet tulivat olemaan näin todella tiukkoja ja oli oltava tarkka lähestymisen kanssa, jotta esteen ylittäminen onnistuisi ilman ongelmia. Tämä vaati siis hyvää kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta hevoselta. Sekä keskittymistä ratsastajalta.

Kun yritimme Lordin kanssa tätä ensimmäisen kerran, tiputti ori heti keskimmäisen esteen puomin. Karenin mielestä käännyin esteelle aivan liian jyrkästi, että ei orilla olisi ollut mitään mahdollisuutta. Yritimme siis uudestaan. Toisella kerralla ylittyivät esteet puhtaasti, vaikkakin hieman hutiloiden. Olimme lähestyneet taas liian nopeasti. Kolmannella kerralla lähestyminen esteelle venyi taas liian pitkäksi, koska yritin liikaa ettemme lähestyisi taas esteelle liian nopeasti. Karen hermoissaan taas meuhkasi meille jotain. Neljäs kerta. Ylitimme ensimmäisen, vasemman puoleisen esteen. Laukkasimme hetken suoraan, jonka jälkeen käänsin Lordin nopeasti ympäri ja aloimme lähestyä keskimmäistä estettä. Esteen jälkeen taas pieni laukkapätkä suoraan, jonka jälkeen nopea käännös ja lähestyminen viimeiselle esteelle. Ja siinä se oli. Suoriuduimme Lordin kanssa todella hyvin! Jopa Karen kehui meitä.

Tämän harjoituksen lisäksi kokeilimme vielä toista harjoitusta. Tällä kertaa tarkoituksena oli ensimmäiseltä esteeltä lähestyä uraa pitkin viimeiselle, viimeiseltä taas tiukka käännös esteen jälkeen ja keskimmäiselle. Keskimmäiseltä taas käännös ja vasemman puoleiselle. Tästä taas uraa pitkin oikean puoleiselle (olimme vaihtaneet tällä tavalla hypätessämme suunnan), oikean puoleisen ylitettyämme taas tiukka käännös keskimmäiselle, josta käännös vasemman puoleiselle. Ja olimme taas vaihtaneet suunnan. Ja koko homma uudestaan.

Tässä toisessa harjoituksessa oli meillä Lordin kanssa todella paljon tekemistä, että saimme sen sujumaan hyvin. Käännökset ja tällä tavalla esteen ylittämiset olivat hieman hankalia ja vaativat meiltä useampia yrityksiä, jotta suoritukset alkoivat onnistumaan jokaisella kerralla. Lordi muutamia kertoja tuli esteelle huonosti ja pudotti puomin. Liian tiukkoja käännöksiä, liian pitkiä lähestymisiä, virheitä, virheiden perään. Tuntui jopa hetken, kun tässä tehtävässä olisi mahdotonta onnistua enempää, kun muutaman kerran tuurilla puhtaasti. Karen sai taas syyn meuhkata ja huutaa maneesin reunassa melkeen pää punaisena, kuinka en keskittynyt tarpeeksi ja kuinka tein väärin sitä ja tätä. Ja kuinka mun piti pystyä parempaankin.

Karenilla olisi ollut myös kolmas tehtävä tälle tunnille, mut tämän harjoituksen suorittamiseen kului koko loppu valmennus. Ja valmennuksemme meni taas vähän ylitse tunnin, mitä sen piti kestää. Aluksi mulla ja Lordilla oli siis pahoja ongelmia tän harjoituksen suhteen, mut lopulta aloimme kummatkin päästä jyvälle, et mistä oli oikeen kyse. Lordi innostuneesti kurvaili esteeltä toiselle. Lähestymiset eivät olleet aivan liian pitkiä, mut ei liian lyhyitäkään. Suorituksistamme alkoi loppu tunnista tulla jokaisella yrityksellä parempia, eikä näitä huonoja suorituksia enää nähty. Karen oli siis lopulta tyytyväinen ja kehui meitä hyvän valmennuksen johdosta. Tätä harjoitusta meidän kuuluisi kuulemma harjoitella vielä itseksemme, ilman häntä. Harjoituksesta oli nimittäin apua juuri sen kuuliaisuuden, ketteryyden, käännösten, kaiken oleellisen esteiden hyppäämiseen liittyvän kanssa.

Maastoestevalmennus 20.05.2015, Valmentaja: Karen, evm (kirjoittaja; Nella VRL-13817)

Tänään olimme sopineet, että lähtisimme Karenin opastuksella harjoittelemaan hyppäämistä maastoon. Luvassa oli siis maastoradan suorittamista. Ensin kuitenkin kentällä teimme muutaman lämmittelyhypyn. Tämän jälkeen länhin Lordilla ratsastaen ja Karen vieressä kävellen kohti maastorataa. Lordi, kun on niin pieni säkäkorkeudeltaan, että emme tietenkään voineet hevosten maastoradalle mennä hyppimään. Valitsimme siis toisen ratavaihtoehdon, jossa oli esteiden korkeutena 90cm. Karen jäi lähtöpaikalle/maalipaikalle seisomaan ja ottamaan aikaa, meidän lähtiessämme suorittamaan rataa.

Lordi lähti aluksi innoissaan kauheaan laukkaan, eikä olisi tahtonut kuunnella pidätteitäni. Heti ensimmäinen este ylitettiinkin melkeen kaatuen. Kuulen Karenin huudon takaatani "pidätteitä! Paljon pidätteitä! Ei teidän touhusta tule mitään tuolla tavalla..." Lopulta vaimeni Karenin ääni takaatani, kun jatkoin innostuneella Lordilla pitkin maastorataa. Seuraavan kahden esteen kanssa oli vielä hieman epävarmuutta ja liikaa vauhtia, mutta tämän jälkeen ei radan esteillä ollut enää ongelmia. Tämän 10 minuuttisen radan jälkeen tulimme maaliin. Karenilta saimme heti palautetta ja pyynnön yrittää uudestaan. Lordi ei saanut lähteä menemään miten sattuu ja jos ori niin teki, niin ei minulla ollut vaihtoehtona muuta, kuin paljon pidätteitä. Tällöin ei ori päässyt menemään yhtä vapaasti, mitä muuten.

Ratsastimme radan uudestaan läpi. Tällä kerralla sujui jo paljon paremmin! Karen pyysi minua miettimään jokaisen suorituksen jälkeen, että missä asiassa olisi vielä parannettavaa ja mitä voisin asioiden parantamiseksi tehdä. Sitten minun täytyi ketoa nämä asiat Karenille, ennen seuraavaa kierrosta. Ja tällä kierroksella yrittää suorittaa rata niin, että seuraavaksi maaliin tullessani ei tätä samaa ongelmaa enää ollut.

Liika vauhti paljastui meidän suurimmaksi ongelmaksi. Minun epävarmuuteni paljastui myös toiseksi. Jännitin liikaa sitä, että Lordi pääsee karkaamaan, eikä tottele, sekä tämän takia en pystynyt keskittymään itse suorittamiseen tarpeeksi. Kuitenkin meiltä nähtiin useita loistavia hyppyjä ja rata suoriutui hyvin jokaisella kerralla. Hyvin, lukuunottamatta noita muutamaa pientä ongelmaa. Eihän sitä silti kukaan voinut koskaan olla aivan täydellinen. Aina sitä oli jotain, missä olisi parannettavaa. Ja näin oli meilläkin.

Tyytyväisenä käski Karen meidän lopulta lopettaa. Kävelimme yhdessä takaisin maneesiin, jossa suoritin loppulämmittelyt itsekseni. Karenilla oli heti tunnin päätyttyä kauhea kiire ehtiä pitämään seuraavaa. Hän, kun oli mennyt lupaamaan Daniellalle estetunnin. Taputin Lordia kaulalle, samalla kun talutin tämän kentän keskelle ja hyppäsin selästä. Kehittyä me saisimme vielä ja paljon. Kuitenkin perus asiat sujuivat hyvin ja olin siihen tyytyväinen.

Lordi on virtuaalihevonen! - kuvat (c) - Lorelle Mercer, thank you! & Kaikki tekstit (c) Minä, Nella (VRL-13817)