Nonstop

Nonstop on EV-I palkittu 20. lokakuuta järjestetyssä tilaisuudessa huimalla 39,5/40 pisteellä. Nonstop oli koko tilaisuuden parhain osallistuja.
Nonstop on palkittu 04.11.2015 Bronze Premium palkinnolla, saaden 78% täydestä 100 prosentista.

Historia

Megan, meidän kouluratsastus opettajamme tytär oli nähnyt ilmoituksen jostain hevosesta ja tallilla pyyteli jokaista pelastamaan tämän. Itse kuulin asiasta ensin - keneltäkös muultakaan, kuin - Danielilta. Hän kun tuli keskeyttämään tallipuuhani selittämällä jotain outoa Meganista ja jostain hevosesta. Aluksi olin niin keskittynyt jatkamaan tallipuuhiani, etten ymmärtänyt Danielin vakavasta ilmeestä, mutta hilpeästä selityksestä yhtikäs mitään. Keskeytin siis tallipuuhani ja pyysin Danielia toistamaan koko asian.

Vakavalla ilmeellä katsoi Daniel minuun ja aloitti "Megan tuolla itkee jonkun hevosen perään." Katsoin Danielia "wtf" -ilme kasvoillani -nyt en tajunnut enää edes sitä, minkä aiemmin luulin tajunneeni. Onneksi Daniel jatkoi. "Siis se on tuolla koko päivän pörissyt jokaiselle jostain hevosesta, joka täytyisi pelastaa. Kehoittanut varmaan jo koko tallia ostamaan sen ihme kaakin. Outoa, kun ei ole vielä tullut sulle asiasta kertomaan. Saat olla tyytyväinen. :D" Lopetti Daniel pieni virne kasvoillaan. Tuijotin edelleen Danielia hämmästyneellä ilmeellä. En oikein ymmärtänyt. "Siis mikä hevonen? Ja miks se pitää pelastaa?" kysyin ääneen miettien. "Tule!", Daniel tarttui kädestäni ja viittoi minua seuraamaan häntä.

Jätin luudan nojaamaan tallin reunaa vasten ja lähdin seuraamaan Danielia, samalla meidän pitäessämme toistemme käsistä kiinni. "Näin et ainakaan eksy! :p" Totesi Daniel katsahtaen minuun ja virnistäen hieman. Pienen reippaan kävelymatkan jälkeen saavuimme oritallin päätyyn. "Mitä me täällä?, katsahdin Danieliin kysyvästi. "Kohta näet!" vastasi Daniel hymähtäen. Ja mitäs muutakaan, kuin Megan. Olisihan se pitänyt arvata! Siinä mä sitten kuuntelin sitä "pliis, pliis, pliis", katsoin niitä itkuisia silmiä ja sitä koiranpentukatsetta. Megan oli kuitenkin minulle jo kuin perhettä - ja se koiranpentukatse. Eipä tarvinnut siis Meganin kauaa kinua, kunnes lopulta suostuin. "Jes!" huomasin Danielin huudahtavan ja hypähtävän ilmaan, samalla kun Megan vesiputouksen lailla itkien tuli halamaan ja kiitti varmaan miljoonaan kertaan. Se oli kai Meganille suuri helpotus, ja ne olivat helpotuksen kyyneleitä. Käskin kuitenkin olla vielä turhaa iloitsematta, koska en ollut edes jutellut omistajan kanssa, enkä tiennyt yhtään hevosesta, en sen tilanteesta, enkä mistään. Mitään sairasta tai loukkaantunutta hevosta, kun en alkaisi tänne turhaa kuskamaan. Sellaisen olikin parempi päästä vaan taivaan lepoon.

Soitin omistajalle ja sain tietää hevosesta tämän verran; Kyseessä oli hannover ori, nimeltään Nonstop. Nonstop hankittiin alunperin omistajalleen kilpa-hevoseksi, orin ollessa kaksi vuotias. Nonstopista oltiin luvattu kyvykästä hyppääjää, mutta pian uuteen kotiin muutettuaan paljastuikin Nonstop hevoseksi, josta ei ollut mihinkään. Hevonen ei kuunnellut, ymmärtänyt, ei mitään. Omistaja yritti kaikkensa saadakseen orin toimimaan, mutta ei. Orista ei ollut mihinkään. Ei siitä tulisi kyvykästä hyppääjää, ei hyppääjää ollenkaan. Eikä kouluratsua; ei se onnistunut edes he C:n rataa suorittamaan, tai edes yhtä liikettä he C:n ohjelmasta. Ei ori osannut tehdä mitään. Tyhmistä tyhmin kaakki oli kuulemma kyseessä. Kaksi -vuotiaasta saakka oltiin opetettu, koulutettu ja kaikkensa annettu, mutta ei. Hevonen ei näyttänyt oppivan mitään. Ei sitten millään. Välillä saattoi kävellä ympäri kenttää hetken aikaa rauhassa, kunnes yhtäkkiä rynnätä laukkaspurttiin ja heittää ratsastaja selästä. Ratsastaminen oli viimeiset vuodet ollut pikemminkin sekunttipeliä; kuinka pitkään sitä tällä kertaa pysyttiin selässä. Nonstopilla ratsastaminen oli siis mahdotonta, oli omistaja sentään sinnikkäästi yrittänyt ja monta vuotta.

Myynnissä oli tämä ori ollut siitä lähtien, kun täytti 6. Orista ei ollut kuitenkaan yhtäkään kiinnostunutta ostajaa kuulunut neljään kuukauteen. Omistaja siis päätti viedä orin teuraaksi, koska turhaan sitä käyttämättömänä tallissakaan kannatti seisottaa. Tallivuokraa vaan joutui turhaan maksamaan. Orista hän laittoi tunnetulle ja suositulle Yhdysvaltalaiselle myyntisivulle ilmoituksen, "Annetaan ilmaiseksi hannover ori". Ilmoituksessa luki, että jollei hevosta tultaisi viikon sisällä hakemaan, menisi se teuraaksi.

Tämän ilmoituksen oli Megan netistä löytänyt ja tuon ilmoituksen ansiosta sai tämä kaikki alkunsa. Hieman Meganin kanssa jutellessamme saimme sovittua, että hän tulisi huolehtimaan hevosen hoitamisen, ruokinnan ja muut. Ratsastamista voisin kokeilla minä, Westley, Weston ja Danielin, mutta kielsimme Meganilta orin selkään hyppäämisen vaaratilanteiden vuoksi. Muuten tulisi Megan olemaan orista kokonaan itse vastuussa. Ainakin niinä päivinä, kun pääsi äidinsä opettaessa mukaan tallille (ja jos pystyi orin pitämään ylipäätänsä hallinnassa). Eipä siis mennyt kauaakaan, kun olimme jo matkalla pelastamaan tätä oria. Megan jäi kuitenkin matkasta pois, sillä hänen täytyi äidinsä Margaretin mukana palata tallilta kotiin. Danielin sekä Westleyn kanssa haimme Nonstopin Filmüriin ja veimme talliin, jonne toimme sille heiniä. Ori oli ainakin todella komea ilmestys! Ulkomuodoltaan ei sitä ainakaan tunnistanut muiden hevostemme joukosta mitenkään "vialliseksi". Nyt oli tallissamme siis taas uusi hevonen. Vaikka tästä ei mikään kilpa tai jalostusori tulisi. Sääli. Ulkomuotonsa johdosta, kun pystyisi jalostamaan suloisen komeita jälkeläisiä.

Luonne

Nonstop, tutummin Nano on hieman villi, mutta hyvin kiltti poika. Laitumella tykkää juoksennella muiden hevosten kanssa ja huokuu siitä hieman uhmaakin. Isommille ja korkea arvoisimmille, kun tykkää ori välillä vähän isotella ja kiusata. Mikään riidanhakuinen ei Nonstop kuitenkaan ole, vaan jonkun orin suuttuessa tämän härnäämisestä, kipittää Nonstop aina äkkkiä karkuun. Tykkää ihmisistä, sekä vaikka välillä ei millään tahtoisikaan lähteä laitumelta takaisin talliin, tottelee Nonstop pienen kapinoinnin jälkeen ilman ongelmia. Ja ehkä juuri sen johdosta, että tykkää ihmisistä ja omalla hassulla tavallaan myös arvostaa meitä. Vaikka ei sitä aina osaakkaan ihan ymmärrettävällä tavalla näyttää.

Tallissa on pääosin kiltti. Ori ei vaan malttaisi pysyä välillä paikallaan pitkiä hoitohetkiä suorittaessa. Se kun tahtoisi olla vaan koko aika menossa jonnekin pää kolmantena jalkana ja järki jätettynä narikkaan. Hoitotoimenpiteet, niin kavionputsaukset, harjaukset, kengitykset ja lääkärinkin käymiset sujuvat kuitenkin muuten ilman ongelmia. Kunhan orin saa siis vaan pidettyä paikalla koko toimenpiteen ajan. Taluttaessa hiihtää yleensä tuhatta ja sataa eteenpäin, eikä oikeen näytä ymmärtävän, että meidän ihmisten on vaikea pysyä sellaisessa vauhdissa mukana. Tottelee kuitenkin, kun käsketään eikä muuten temppuile. Satulan ja suitsien laittaminen onnistuu myös ilman ongelmia.

Maastossa on yhtä reipas, kuten muutenkin. Nano ei käynnissä jaksaisi köpötellä, vaan ennemmin vaan laukkaisi miljoonaa koko maastoreissun ajan. (:D) Rauhallinen maastoilu ei siis Nanon kanssa mitään helpointa ole. Välillä saattaa ori ihan yhtäkkiä päättää, että on saanut tarpeekseen tästä hitaasta tallustelemisesta ja päättää, että "ja mähän laukkaan nyt! sano toi eukko mun selässäni mitä vaan!" Ja siinä sit koitetaan pysyä selässä, jos ei olla yhtään näihin laukkaspurtteihin varauduttu. Nanon kanssa pitäisikin maastossa olla koko aika valppaana, jotta ei ori pääse karkaamaan laukalle itsekseen.

Maastoesteet sujuvat orilta, kuten esteet muutenkin. Nano on nopea oppimaan ja kehittyy myös todella nopeaan vauhtiin. Maastoesteillä tykkää vauhdista, kuten muutenkin. Hän siis voisi kiitää vaan miljoonaa koko radan lävitse, ellei ihminen olisi selässä tekemässä pidätteitä. Itse maastoesteet ylittyvät hyvällä tekniikalla, taidolla ja innolla. Vauhti on ainoa, jonka johdosta voisi käydä pahemminkin. Tämän takia ne pidätteet pitää muistaa koko aika, etenkin ennen tulevaa estettä, jotta lähestyminen tapahtuu sopivalla nopeudella. Liian nopeasti esteelle tuleva saattaa helposti kompuroida, kaatua ja loukasta pahastikin.

Rataesteillä ylittää ori oikeastaan esteen, kuin esteen ja ilman suurempia ongelmia. Nonstop rakastaa hyppäämistä melkeen yhtä paljon, kuin maastoesteitä ja maastossa laukkailemista. Esteet ylittyvät siis myös intohimolla. Ja on ori myös tarkka jaloistaan, jonka johdosta jäävät pudotukset todella harvalle. Pudotuksistakin oikeastaan jokainen on enemmän ratsastajan, kun Nanon syytä.

Nonstop on siis muiden hevostemme joukkoon yksi uusi hienous! Vaikka sen ostimmekin hevosena, joka ei mukamas osaa mitään, niin pensaanmarjat! Nano osaa ja vaikka mitä! Lisäksi se on ollut todella nopea oppimaan kaikkea uutta. Ja kehittynyt siis myös vauhdilla. Tässä on huippuori niin esteille, kuin myös maastoesteille!

Sukutiedot

i. Nostony 167cm, rn hann	ii. Niasin G 162cm, rn hann	iii. Naplofe
		iie. Haddpie
	ie. Memory 167cm, rn hann	iei. Rock 'N Roll
		iee. Beauty MY
e. Julienne 162cm, rn hann	ei. Sickness B 163cm, rt hann	eii. Sixton
		eie. Bambi 51
	ee. Valerie 159cm, rn hann	eei. Deco II
		eee. Edwyn

Nonstopin isä Nostony on upea ja kuuluisa estehevonen. Nostony aloitti menestymisen jo 6 -vuotiaana 100cm esteradoilla, joista ori siirtyi kilpailemaan 8 -vuotiaana 120cm tasolle. Nostony upeiden hyppykykyjensä, sekä uhkarohkean luonteensa johdosta nousi nopeasti listojen kärkeen, sekä kilpailemaan 140cm, tämän jälkeen 150cm ja vielä 160cm luokkiin. Orin kanssa suoritettiin upea viisi vuotta kestänyt ura esteratsastuksen huipulla, 150cm ja 160cm radoilla. Nostony joutui kuitenkin jäämään eläkkeelle vuonna 2010 jalkavaivan johdosta. Eläkkeelle jäämisen jälkeen on Nostony kiertänyt näyttelyissä, sekä toiminut jalostushevosena. Upea rakenteinen ori on kerännyt paljon menestystä näyttelyistä. Jälkeläiset ovat jääneet kuitenkin harvinaisen vähälle, sillä vuoden 2010 jälkeen on Nostony astuttanut ainoastaan kaksi tammaa. Kukaan ei kai ole halukas maksamaan orista tämän omistajan pyytämää 60 000 dollarin astutusmaksua. Hieman suolainen hinta kieltämättä kyllä on. Onneksi Nonstop oli meille ilmainen. Hänen entinen omistajansa taas saattaa olla pienissä veloissa orin johdosta. Nostony Nonstopin lisäksi omaa siis ainoastaan yhden jälkeläisen. Nostony tällä hetkellä (2016) on 21 -vuotias.

Isän isä Niasin G oli menestynyt jalostusori. Tämä 162 cm korkea ja väritykseltään ruunikko ori suoritti menestyksekkään uran kilpahevoesena. Niasin G:llä oli luontaisia hyppykykyjä, eikä hyppäämistä tarvinnut paljoa opettaa. Niasin G kilpaili hienosti menestyen neljätoista vuotisen esteuran, niin rata kuin maastoesteitä kilpaillen. Lopulta 19 -vuotiaana jäi ori pelkästään siitoskäyttöön. Orilla teetettiin ainoastaan kaksi jälkeläistä, joista kummatkin jäivät tallin omaan käyttöön. Jälkeläisistä kummatkin menestyivät upeasti esteratsastuksessa! Ori periytti jälkeläisiinsä siis uskomattomat hyppykykynsä, sekä myös karismaattisen luonteensa ja hyvän rakenteeensa. Niasin G kuoli lopulta vanhuuteen 29 -vuoden ikäisenä.

Isän emä Memory oli Niasin G:n tavoin jalostushevosia. Memory oli ruunikko ja 167 cm korkuinen. Tammalla kerettiin kilpailemaan ainoastaan yksi menestynyt vuosi 160cm tasolla, sekä neljä vuotta alemmilla tasoilla, ennen kuin loukkaantumisen johdosta jouduttiin 11 -vuotiaana kilpaileminen keskeyttää. Tamma siirtyi jalostuskäyttöön ja saikin komeat kuusi varsaa koko loppuelämänsä aikana. Memory lopetettiin lopulta vanhuuden aiheuttamien vaivojen johdosta tämän ollessa 27 -vuotias.

Nonstopin emä Julienne oli lähes tuntematon tamma. Tämä 162 cm korkuinen ja ruunikko ei koskaan noussut ihmisten tietoisuuteen, vaikka jonkin verran kykyjä omasikin. Julienne oli aivan kamala kouluratsastuksessa. Tämä taipui koulukiemuroihin yhtä loistavasti, kuin kivi. Esteillä oli hieman kömpelö, mutta omasi kuitenkin kykyjä esteratsastuksessa. Juliennella kilpailtiin säännöllisesti, mutta tämä ei noussut aluetasoa ja 120 cm luokkia ylemmäksi. Tammalla kilpailtiin aina 16 -vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen omistaja teetti Juliennella kaksi varsaa, myyden sekä varsat, että tamman eteenpäin. Tamma päätyi eräälle hevoskasvattajalle, joka käytti Juliennea siitoksessa vielä kolmen varsan verran. Tammaa ei keretty astuttaa enää kuudetta kertaa, kun tämä 25 -vuotiaana kuoli sydämmen vajaatoiminnan johdosta.

Emän isä Sickness B oli upealla rungolla varustettu, mutta päästään täysin vajaaälyinen. Tämä 163 cm korkuinen ja rautias ori ei tuntunut tajuavan mistään mitään. Tämä ei myöskään omistanut ollenkaan lahjoja esteratsastusta, eikä kouluratsastusta kohtaan. Sickness B seisoskelikin koko elämänsä ajan vaan useasti vaihtuvien omistajiensa riesana laitumella. Ratsuksi ei tästä liiemmin ollut, ori kun ei tajunnut monien opetusyritystenkään jälkeen mitään. Hän ei oppinut edes helppo d:n koululiikkeitä. Täysin typerä kaakki, siksi tätä jotkut kutsuivat. Ja siltä tämä kyllä vaikuttikin, suurinosa ei vaan sitä faktaa kehdannut ääneen myöntää. Maastossa tällä ratsastettiin muutaman kerran, sekä kentällä epätoivoisesti myös mentiin miten sattuu. Ratsastamiseksi tätä "menemistä" ei kyllä voinut kutsua. Ratsastaja oli kyllä selässä, mut hevonen vaan joko seisoi keskellä kenttää, sai ihme pukki ja laukkakohtauksia, tai vaelteli ihan minne huvittaa. Kunnon ratsua ei tästä orista siis koskaan kovankaan yrityksen jälkeen kukaan omistajista saanut. Omistajia Sickness B:llä oli elämänsä aikana yhteensä kahdeksan kappaletta. Kaiken muun lisäksi oli ori siis myös aikamoinen kiertopalkinto. Tai kiertorasite, jonka tehtävänä oli viedä vuorotellen jokaisen omistajansa viimeiset hermonrippeet sekä rahat. Sickness B sai yhden vahinkovarsan, tämän ollessa 15 -vuotias. Ori lopetettiin 19 -vuotiaana, tämän ollessa jo toista vuotta kaupan, ilman yhtäkään kiinnostunutta ostajaa.

Emän emä Valerie oli Sickness B:n yhden omistajan toinen hevonen. Valerie oli omistajansa lellikki, jota tämä hemmotteli paljon ja useasti. Valerie olikin oikea hienohelma, sellainen pilalle hemmoteltu tamma, jolle ei kelvannut kuin paras. Ja pelkästään emäntänsä pystyi tätä hoitamaan, tai tällä ratsastamaan. Valerie oli ainoastaan 159 cm korkuinen ja ruunikko väritykseltään. Tamman omistaja kilpailutti tätä hyvällä menestyksellä edeten seuratasosta aluetasolle saakka 120 cm luokassa. Valerie sai ainoastaan yhden vahinkovarsan Sickness B:n kanssa. Tamma eli aina 23 -vuotiaaksi saakka, kunnes lopulta päätyi jatkuvan sairastelunsa johdosta piikille.

JÄLKELÄISET

12.06.2015 - Neondra mür - emänä Calandra, KTK-III
SYNTYMÄVUOSI - NIMI - emänä; NIMI

Kilpailutulokset - ERJ, 44 sijoitusta

23.05.2015 kutsu 150cm 6/40 24.05.2015 kutsu 150cm 3/40 22.06.2015 kutsu 150cm 1/29 25.05.2015 kutsu 150cm 2/40 25.05.2015 kutsu 150cm 4/40 28.05.2015 kutsu 150cm 5/40 09.06.2015 kutsu 150cm 4/40 20.05.2015 kutsu 160cm 1/30 20.05.2015 kutsu 160cm 2/30 21.05.2015 kutsu 160cm 1/30 25.05.2015 kutsu 160cm 3/30 27.05.2015 kutsu 160cm 1/30 06.07.2015 kutsu 150cm 1/30 31.05.2015 kutsu 150cm 6/50 06.07.2015 kutsu 150cm 2/30

04.06.2015 kutsu 150cm 1/50 06.06.2015 kutsu 160cm 2/28 07.06.2015 kutsu 160cm 1/30 23.06.2015 kutsu 160cm 2/30 30.06.2015 kutsu 160cm 1/30 06.06.2015 kutsu 150cm 5/30 07.06.2015 kutsu 150cm 3/30 11.06.2015 kutsu 160cm 4/30 14.06.2015 kutsu 150cm 4/30 09.07.2015 kutsu 160cm 4/30 24.06.2015 kutsu 160cm 3/29 01.07.2015 kutsu 150cm 2/30 03.07.2015 kutsu 150cm 3/30 06.07.2015 kutsu 150cm 1/30 02.07.2015 kutsu 150cm 2/25

07.07.2015 kutsu 150cm 5/30 10.07.2015 kutsu 150cm 4/25 10.07.2015 kutsu 160cm 1/30 01.07.2015 kutsu 160cm 3/30 05.07.2015 kutsu 160cm 3/30 09.07.2015 kutsu 160cm 2/30 10.07.2015 kutsu 160cm 2/30 10.07.2015 kutsu 160cm 3/30 14.06.2015 kutsu 160cm 4/28 14.06.2015 kutsu 160cm 5/28 17.06.2015 kutsu 160cm 1/28 24.06.2015 kutsu 160cm 5/40 25.06.2015 kutsu 160cm 5/40 27.06.2015 kutsu 150cm 5/30

Päiväkirja & Valmennukset

Päiväkirjamerkintä 04.02.2015 - Kirjoittaja; Nella (VRL-13817)

Nonstop sai Filmüriin saapumisensa jälkeen kutsumanimen Nano. Nanon piti olla täysin typerä kaakki, hevonen joka ei oppinut mitään. Kuitenkin, kun Nonstopilla ensimmäistä kertaa eilen ratsastin, meni se ihan hyvin. Ei tosiaan kouluratsastus mitenkään hallussa ollut, kuten ei hyppääminenkään, mut ei ori kuitenkaan mitään laukkaspurtteja ottanut, enkä tippunut selästä. Ja ratsastimme jopa puolituntia. Danielin ja Jacobin (sekä muutaman muun) kanssa siis ihmettelimmekin, että mitenköhän on entinen ratsastaja oria ratsastanut, kun saanut orin heittelemään häntä selästä? Noh, se jää arvoitukseksi. Monien soittojen ja viestienkään jälkeen ei nimittäin entisestä omistajasta ole enää kuulunut mitään. Kolmeen viimeiseen päivään ei ole vastannut puhelimeen ja tänään on ollut koko puhelin kiinni. Meillä on kuitenkin tallissamme komea uusi oripoika, jonka onneksemme teurastukselta pelastimme. Ori vaikuttaa todella innokkaalta oppimaan uutta ja on todella kaukana tyhmästä kaakista, jonkalaiseksi entinen omistaja tätä kutsui. Voisin melkeen luvata, että vaikka ensimmäisenä päivänä entisen omistajan kertomusta uskoen ja hänen sanaansa luottaen totesin, että ei tästä mitään kilpa tai jalostusoria tulisi, että tästä kuitenkin sellainen tulee. Ja ehkäpä vielä hyvin menestynyt!

Päiväkirjamerkintä 07.03.2015 - Kirjoittaja; Nella (VRL-13817)

Olemme Nonstopin kanssa edistyneet hirveästi. Alussa oli hieman tahmeutta ja jäykkyyttä, mutta nykyään taipuu kouluratsastuksessa hyvin. Ori on paljastunut täysin päinvastaiseksi, minkälainen hänen oli tarkoitus olla. "Ei opi mitään", ori on päinvastoin nopea oppimaan ja nyt sujuu jo kaikki he A -tasonkin liikkeet. Vaikka hiottavaa onkin vielä ja paljon. Nonstop onkin ollut lähiaikoina yksi suosikki hevosista, olen jaksanut kouluttaa ja ratsastaa Nonstopilla todella paljon, osittain tämän johdosta kehittyminen onkin ollut nopeaa.

Ori on kouluratsastuksen sijaan paljastunut todella loistavaksi hyppääjäksi! Hyppääminen lähtee tältä orilta luonnostaan, eikä sitä ole tarvinnut paljoa opetella. Tosin vauhdin ja askelvälien kanssa on vielä työstämistä, mutta näin muuten ylittyy jo 120cm esteetkin ilman minkäänlaisia ongelmia. Koulutusta jatkamme säännöllisesti, jotta tulevaisuudessa saisimme koulittua Nonstopista mahtavan hevosen esteradoille sekä Filmürin kantaoriksi. Eihän se muuta tarvitse, kun vain rankkaa treeniä. Toivottavasti estevalmennuksen merkeissä nähdään ensi kerralla. Karen lupasi nimittäin valmentaa meitä taas ylihuomenna, joten jos saisin valmennuksesta kirjoitettua pienen tarinan ylös muisteltavaksi näistä "alku-ajoista".

Karen Higgsin estevalmennus 09.03.2015 - Kirjoittaja; Nella VRL-13817

Tänään oli Karenin valmentama estevalmennus, johon olin sopinut meneväni Nonstopin kanssa. Kävelimme pitkin kaviouraa, kun Karen ilmestyi paikalle. "Ohjia tiukemmaksi ainakin viisi senttiä!" huusi Karen tomerasti. "Kokoa hevonen kunnolla, jonka jälkeen lähde rauhassa ravailemaan ympäri kenttää." Muutaman ravikierroksen jälkeen käski Karen nostamaan laukan aina maneesin lyhyissä päädyissä, tehden päätyihin ympyrät. Ympyrän jälkeen taas siirto raviin ja taas päädyssä laukannosto ja ympyrä. Teimme tätä harjoitusta lämmittelyksi, Karenin kootessa kentälle esteitä. Harjoitus oli myös hyvä, jotta sain Nanon kuuntelemaan apuja paremmin ja olemaan paremmin hallinnassani.

Hyppäsimme verryttelyksi ensin muutaman 60cm esteen, jotka suoriutuivat erityisen hyvin. Tämän jälkeen nosti Karen tason 80 senttimetriin, josta hyppäsimme ensin pelkän pystyn, jonka jälkeen okserin ja kolmen pystyn sarjan. Nano säikähti okserin värikkäitä puomeja hiukan, jonka johdosta hän hädissään ylitti esteen miten sattuu ja kaviot kolisivat puomeihin. "Uudestaan!", "Kannusta sitä eteen, äläkä päästä karkaamaan pohkeelta!", "Sä oot se, kuka ohjaa. Sä et saa päästää sitä menemään miten sattuu.", neuvoi Karen. Pidinkin pohkeet tiukasti kiinni ja kannustin Nanoa ylittämään esteen, samalla suulla mauskuttaen. Tällä kertaa ylittyi hyppy paljon paremmin.

Koska värikkäiden puomien kanssa oli vaikeuksia, niin emme kokonaista rataa kerinneet tunnin aikana suorittamaan, vaan keskityimme pelkästään värikkäisiin puomeihin ja niiden ylittämiseen. Esteiden korkeus nousi loppunnista 120 senttimetriin ja Nano ylitti myös ne värikkäämmät esteet ilman ongelmia. Karen epäilikin, että ei hänellä oikeasti mitään kunnon ongelmaa ollut (kun koko pelko värikkäitä puomeja kohtaan katosi niin nopoeasti), ehkä hyppääminen aluksi muuten vaan jännitti, tai sit hyppääminen oli Nanon mielestä vaan niin kivaa, että unohtui se pelkääminenkin? Seuraavaksi jatkamme taas esteillä, Karen sanoi miettivänsä meille jotain kivaa harjoitusta ensi kerraksi. Kokonaisuutena tämä valmennus oli mennyt Karenin mielestä hyvin. Nanosta oli hänen mielestään etenemään ja vielä pitkälle, jos ratsastajalta vaan tarpeeksi kapasiteettia löytyy.